Se, että päivämäärät merkitään suosituksen mukaisesti, parantaa tekstin käytettävyyttä. Uutta on kuitenkin se, mitkä merkintätavat tällä hetkellä kisaavat keskenään, sekä se, että monissa viestintätilanteissa kielenkäyttäjä itse ei voi vaikuttaa päivämäärän merkintätapaan. Monissa digitaalisissa ympäristöissä, kuten sähköpostiviestissä, sähköisissä lomakkeissa ja matkapuhelimen näytöllä, järjestelmä määrää päivämäärän merkintätavan. Esimerkiksi sähköisissä palveluissa asiakkaan on usein itse ymmärrettävä syöttää päivämäärä määrämuodossa, mutta järjestelmän hyväksymä muoto saattaa selvitä vasta yrityksen ja erehdyksen kautta. Vasta sen jälkeen merkitään koko teoksen nimi ja tiedot sen toimittajista sekä sivut, joilla kirjoitus kokoomateoksessa sijaitsee. Käytäntö kannattaa tarkistaa. Valittua tapaa pitää noudattaa yhdenmukaisesti koko lähdeluettelossa. Lähdeluettelossa luetellaan tekijän nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä työssä käytetyt lähteet. Lähteet, jotka on noudettu esimerkiksi internet-sivuilta tai jotka ovat muuten digitaalisessa muodossa, merkitään yhtä tarkasti kuin paperisetkin lähteet. 10. päivävä 2018, ja lakikielessä on käytössä sellainen muoto kuin 18 päivänä toukokuuta 2018. Niistä ei pidä ottaa esimerkkiä. Samaa polkua pitkin pääsee korjaamaan Wordin virheen, joka aiheuttaa välilyönnin jälkeen vääränmittaisen viivan sentyyppisissä esimerkeissä kuin Naisten kymppi -tapahtuma ja Seitsemän veljestä -romaani. Viivan tulee olla yhdysmerkki eli lyhyt viiva (ei siis ajatusviiva eli ns. pitkä viiva, jota sanotaan myös en-viivaksi). Julkaisijaksi merkitään se kanava, jota myöten teos on tullut julkisuuteen. Mikäli teos on julkaistu aiemmin, siitä merkitään sekä alkuperäinen julkaisuvuosi että uudelleenjulkaisuvuosi. This post was created by GSA Content Generator DEMO!
Seuraavista ensimmäinen on julkaistu väitöskirja ja toinen painamaton pro gradu -tutkielma. Kirja, artikkeli, pro gradu -tutkielma ja luento merkitään jokainen lähdeluetteloon hieman eri tavoin. Kielenhuolto suhtautuu vinoviivapäiväykseen eri maissa eri tavoin. Kielenhuolto ei luonnollisestikaan ota kantaa siihen, miten esimerkiksi marjastajien tulisi merkitä päivämäärä kotona pakastettaviin marjoihin. Päivämäärät ovat pieni yksityiskohta, mutta niitä tarvitaan monenlaisissa teksteissä, esimerkiksi kirjeissä, tiedotteissa ja päätöksissä. Kielineuvontaan on kiirinyt havaintoja, että lukuisissa koulun ja päiväkodin viesteissä on ryhdytty merkitsemään päivämäärät ruotsin kielen mallin mukaisesti yhdellä pisteellä. Virheellisen mallin antaa myös Microsoftin Word-tekstinkäsittelyohjelma: sekään ei tunnista päivämäärän jälkimmäistä pistettä järjestysluvun merkiksi. Virheellisen automaattisen korjauksen saa pois päältä poistamalla rastin kohdasta ”Korvaa yhdysmerkit (--) viivoilla (-)”. Päiväys luetaan siis ”viides kolmatta”, ei ”viisi” eikä ”kolme(a)”. Laskeva päiväys (2018-5-15) on kansainvälisen päivämäärästandardin mukainen. Mahdollista on myös lukea päiväys ääneen siten, että sanotaan kuukauden nimi: ”viides maaliskuuta”. Yleiskielessä päiväys voidaan merkitä joko lyhyesti (5.3.2018) tai pitkästi niin, että kuukauden nimi kirjoitetaan auki (esim. Hangossa 5. maaliskuuta 2018). Vaihtoehto a sopii etenkin kaikkein virallisimpiin yhteyksiin, vaikkapa moniin asiakirjoihin, kuten myös b.
On mahdollista myös kursivoida lehden nimi. Lehtien artikkeleista ilmoitetaan käytetyn artikkelin otsikko ja sen jälkeen lehden nimi, vuosikerta ja sivut. Jos tekstissä on viitattu kirjoitukseen, joka on julkaistu kokoomateoksessa, lähdeluetteloon ensimmäiseksi tiedoksi laitetaan nimenomaan kirjoittajan nimi, ei kokoomateoksen toimittajan nimeä. Tämä on tärkeää siksi, että esimerkiksi internetissä oleva aineisto voi muuttua tai kadota sen jälkeen kun lähteeseen on viitattu. Näin siksi, että suomeksi päivämäärässä on kaksi järjestyslukua, viides ja kolmas, ja kummassakin on oma piste järjestysluvun merkkinä. Oikeakielisyysohjeita. Kolmas, uusittu painos. Kahdeksas painos. Tarkistanut Paavo Pulkkinen. Tarkistanut ja uudistanut Sari Maamies. Ristiriitaista mallia nollien käytössä välittävät eräät tekniset järjestelmät, joissa käyttäjän on pakko lisätä etunolla(t), jotta järjestelmä hyväksyy syötettävän päivämäärän. Muodon saattaa määrätä käytetty sähköinen palvelu tai järjestelmä. On mahdollista kursivoida käytetty kjournaali tai teos, josta kirjoitus löytyy. Tosin vielä Kielikellon 1/2018 kirjoitus Miten päivämäärä merkitään? Oikeinkirjoitusvirheitä tuottavan oletusasetuksen voi jokainen kirjoittaja toki itse poistaa, tosin mutkikkaan polun takaa. Se voi olla kustantamo, painopaikka tai julkaisusarjan nimi. Päiväyksen vuoden voi jättää pois vähemmän virallisissa yhteyksissä. Ruotsissa sitä pidetään täysin neutraalina ja suositeltavana päiväystapana kaikissa yhteyksissä. Kolmiosaisella vinoviivapäiväyksellä on yksi vakiintunut käyttötapa virallisissa teksteissä. On hyvä, että päivämäärät erottuvat päivämääriksi jo silmäillen, ja kaksi pistettä on suomenkielisissä teksteissä päivämäärän keskeinen tuntomerkki.
Päivämäärän eri osien välissä käytettiin aiemmin välilyöntiä, esim. 10. 9. 1964. Esimerkiksi Terho Itkonen suositti Kieliopas-teoksessaan vielä 1980-luvulla erottamaan päivämäärän osat välilyönnillä, jotta päivämäärät asettuvat kauniimmin allekkain päivämääräsarakkeissa mm. konekirjoitustekstissä. Itkonen, Terho 1982: Kieliopas. Itkonen, Terho 2000: Uusi kieliopas. Ohjekirja suomen kielen käyttäjille. Pisteellä on järjestysluvun merkkinä vähintäänkin vuosikymmenten mittainen perinne suomen yleiskielessä. Niin sanottuja etu- tai alkunollia koskeva yleiskielen suositus on sekin pysynyt saman vuosikymmenten ajan. Päivämäärän merkintää koskeva yleiskielen suositus on pysynyt ennallaan pitkään, ja tavallisimmat merkintätavat ovat vakiintuneet käytännössäkin (ks. Kuten huomaamme, päivämäärän merkintää koskeva suositus ottaa kantaa monenlaisiin asioihin, muiden muassa päiväyksen pisteiden määrään, vinoviivan, yhdysmerkin, välilyöntien ja etunollien käyttöön sekä päiväyksen etenemisjärjestykseen. Päivämäärien pisteiden jälkeen ei nykyään tule välilyöntiä, vaan numerot ja pisteet kirjoitetaan toisiinsa kiinni. Saman tekijän samana vuonna kirjoittamat teokset erotetaan toisistaan vuosiluvun jälkeen merkittävällä kirjaimella. Saman tekijän useat teokset merkitään julkaisujärjestykseen. Jos teoksella ei ole tekijää, merkitään tekijän kohdalle teoksen nimi. Lähdeluetteloon merkitään kirjoittajan nimen jälkeen kirjoituksen nimi.